JUST A MAGNIFICENT BETROTHAL GIFT…

          or something far greater?

In his calling to make peace in the world, Matti Rutanen had built his famous Globe Statue, all by himself. In my photographic fantasy, he also tries to promote peace with his “weapon for peace”, the most magnificent betrothal pearls in the world. But Louhi, the greedy and hostile witch of the Finnish national epic Kalevala, interferes with his plan…

This biofictional photographic imagination is a tribute to his calling for peace — and also a tribute to the war veterans for defending their country. 

BACKGROUND OF THE BOOK:
THE MONUMENT AND BETROTHAL PEARLS PROMOTING WORLD PEACE

The eccentric life of Matti Rutanen (1888–1964) in the remote Mahlu village of Saarijärvi, in Central Finland, has already been described at length in literary and other published documents—his grand storytelling and fantasies, the macro significance of his micro history. In his lifetime, he wanted to attract an audience as large as possible for his stories and fantasies, while presenting his Maapallopatsas (Globe Statue) to tourists and other listeners. In the 1950s, there was no TV, let alone the internet or selfie videos. A little over half a century later, he could have been a social media celebrity.

Saarijärvi Museum has publicized his life’s work and for decades maintained not only the Statue but also the small humble buildings that Matti himself built nearby.

This fairy-tale book—a biofictional, truthful fantasy in photographs and words—is my personal tribute to this uncompromising man outside the art world, devoting himself to his great mission.

Matti Rutanen barely survived the Finnish Civil War in 1918. In gratitude to his god, he promised to build the Globe Statue for world peace. How he ultimately managed to do so in the poor post-war years of the 1950s, all alone and penniless, was quite a miracle.

Matti’s life was a Gesamtkunstwerk, a lifelong work of passionate performance art, shaped by harsh life and hard experiences. He inspired—or at least was appreciated by—“real” or professional local artists: sculptor Kain Tapper later assisted in the restoration of the Statue, author Harri Tapper wrote the play “Matti and the Goddess” for the Mahlu Youth Association (in 1997), with set design by Yrjö Tapper. The composer Kirmo Lintinen wrote the music for the play.

Matti was an outsider artist long before the current boom of “outsider art”. Matti was something very special and his neighbours were fond of him—in spite of his eccentricity or precisely because of it. He had minimal formal schooling. In spite of his poverty—or precisely because of it—he wanted a large audience.

As mentioned in other publications, Matti already had a spirit wife, also depicted in the Statue. He would only accept a high-born lady as his earthly bride. The most important guest that he invited to the inauguration of the Statue was Queen Elizabeth, with her entourage of ladies from the Royal Court.

Death interrupted Matti’s well-known and documented storytelling, fantasies and peacemaking. Aspiring to the same spirit, I have imagined this biofictional continuation of them. By means of photographic fantasies, I imagine what might have been a magnificent enough betrothal gift for Matti to give to his bride, and I describe in words how Matti could have continued his show for his interested audience, were he still alive (and even afterwards in ”The Great Beyond”!)

MAHTAVA KIHLAJAISLAHJAKO VAIN…

          vai jotakin paljon suurempaa?

Kutsumuksessaan rakentaa rauhaa maailmaan Rutas-Matti oli aivan yksin pystyttänyt kuuluisan Maapallo­patsaansa. Tässä valokuva­fantasias­sani hän yrittää käyttää myös ”rauhan asettaan”, maailman mahtavimpia kihlahelmiä. Mutta Louhi, Kalevalan ahne ja vihamielinen noita, sotkee hänen suunnitelmiaan... 

Tämä biofiktiivinen kuvitelma on kunnianosoitus Matin kutsumukselle – ja samalla kunnianosoitus maataan puolustaneille sotaveteraaneille.

KIRJAN TAUSTAA:
MAAILMANRAUHAN PATSAS JA KIHLAHELMET RAUHAA RAKENTAMASSA

Rutas-Matin (1888-1964) poikkeuksellisesta elämästä Keski-Suomessa Saarijärven syrjäisellä Mahlun kylällä on jo runsaasti kuvauksia kirjoissa ja muissa dokumenteissa  —  hänen suurellisista fantasioistaan ja hänen mikrohistoriansa makromerkityksestä. Eläessään hän halusi mahtipontisille tarinoilleen ja fantasioilleen mahdollisimman laajan yleisön samalla, kun hän esitteli Maapallopatsastaan turisteille ja muille kuulijoille. Televisiota ei vielä 1950-luvulla ollut, internetistä tai selfie­videoista puhumattakaan. Runsas puoli vuosisataa myöhemmin hän olisi voinut esiintyä sosiaalisen median tähtenä.

Saarijärven Museo on tehnyt Matin elämäntyötä laajalti tunnetuksi. Lisäksi se on kymmenien vuosien ajan ylläpitänyt hänen ankaralla työllä rakentamaansa patsasta ja hänen sen lähelle pystyttämiään vaatimattomia pieniä rakennuksia.

Tällä satukirjalla — biofiktiivisellä ”tosi fantasialla” valokuvin ja sanoin — osoitan kunnioitustani tälle taide­piirien ulko­puoliselle tinkimättömälle suuren kutsumuksensa noudattajalle.

Matti Rutanen hädin tuskin selvisi hengissä kansalais­sodasta vuonna 1918. Kiitokseksi jumalalleen hän lupasi rakentaa Maapallo­patsaan ihmiskunnan rauhaa edistämään. Miten hän yksin ja rutiköyhänä, 1950-luvun pula-aikana siihen pystyi, oli suoranainen ihme.

Matin elämä oli kokonaistaideteos, ankeiden olojen ja kovien kokemusten synnyttämä intohimoinen koko elämän mittainen performanssi. Hän oli paikallisten ”oikeidenkin” eli ammatti­taiteilijoidenkin innoittaja tai ainakin kunnioittama:  kuvanveistäjä Kain Tapper avusti myöhemmin Maapallo­patsaan restauroinnissa ja kirjailija Harri Tapper kirjoitti v. 1997 Matista Mahlun Nuorisoseuralle näytelmän, jonka lavastajana toimi Yrjö Tapper. Säveltäjä Kirmo Lintinen kirjoitti näytelmän musiikin.

Matti oli omaehtoinen outsider-taiteilija kauan ennen nykyistä outsider-taiteen buumia. Matti oli hyvin erityinen ja kyläläiset pitivät hänestä — hänen erityisyydestään huolimatta tai juuri sen takia. Muodollista koulutusta Matilla oli vain kiertokoulusta. Köyhyydestään huolimatta — tai juuri sen takia — hän halusi mahdollisimman laajan yleisön.

Aiemmin on jo julkaistu, että Matilla oli jo henkivaimo, kuvattuna Maapallopatsaassakin. Maalliseksi morsiamekseen hän olisi kertomansa mukaan kelpuuttanut ainoastaan korkeasyntyisen. Niinpä Maapallopatsaan vihkiäisjuhlan kutsuvieraslistan tärkein oli kuningatar Elisabet, mukanaan hänen hoviseurueensa naiset.

Kuolema keskeytti Matin jo tunnetun ja hyvin dokumentoidun tarinoinnin, fantasiat ja rauhantyön. Niiden hengessä kuvittelen niille biofiktiivistä jatkoa. Fantasioin valokuvin, mikä olisi voinut olla riittävän mahtava Matin kihlajaislahja morsiamelleen, ja sanoin, miten Matti olisi voinut jatkaa esitystään kiin­nos­tuneelle yleisölleen eläessään — ja vielä jopa “Suuressa Tuntemattomassa!”